Äidin emotionaalinen läsnäolo

Mitä on äidin emotionaalinen läsnäolo? Kuinka paljon se vaikuttaa vauvan kasvuun ja kehitykseen? Miten erilaiset kiintymyssuhteet vaikuttaa? Puhutaan tässä artikkelissa vähän siitä, miten nämä asiat vaikuttaa jo vauva-ikäisenä ja miten ne tulee mahdollisesti vaikuttamaan tulevaisuudessakin kasvuun ja kehitykseen.

Psyykkinen kehitys

Psyykkinen kehitys sisältää muun muassa kognitiivisten eli tiedollisten toimintojen kehityksen sekä persoonallisuuden ja tunne-elämän kehityksen. Sosiaalinen kehitys käsittää ihmissuhteet ja kaiken sosiaalisen vuorovaikutuksen. Näiden osa-alueiden kehitys on kiinteästi yhteydessä toisiinsa. Ihmisen psykologinen kehitys alkaa jo kohdussa ja jatkuu syntymän jälkeen läpi koko elämän.

Erik Eriksonin kehitysteoria

Erik Eriksonin kehitysteorian mukaan ihminen kehittyy koko elämänsä ajan ja kehityshaasteita on jokaiselle ikäkaudelle. Eriksonin teorian mukaan ihminen käy elämänsä aikana kahdeksan kehityskriisiä, jotka seuraavat toisiaan aina samassa järjestyksessä. Kriisin läpityöstäminen luo myönteiset edellytykset seuraavan vaiheen kehitykselle. Varhaisimmat kriisit ovat ratkaisevimpia koko myöhempää kehitystä ajatellen.

Vauvaikä (0-1v) – Perusluottamus vs. perusturvattomuus

Pikkulapsi-ikä (1-3v) – itsenäisyys vs. epäily, häpeä

Leikki-ikä (3-5v) – aloitteellisuus vs. syyllisyys

Varhainen kouluikä (5-10v) – ahkeruus vs. alemmuus

Nuoruusikä – identiteetti vs. roolien hajaannus

Varhaisaikuisuus – läheisyys vs. eristäytyminen

Keski-ikä – tuottavuus vs. lamaantuminen

Vanhuus – eheys vs. epätoivo

Vauvan perusluottamuksen syntyminen

Vauvaiän (0-1v) ratkaistava haaste on perusluottamuksen syntyminen. Jos perusluottamusta ei synny, seurauksena on turvattomuuden tunne. Tämän kriisin ratkaisuun vaikuttaa oleellisesti se, kuinka hyvin vauvan hoitaja tyydyttää lapsen tarpeet. Pelkkä mekaaninen hoito, kuten lapsen syöttäminen tai vaipan vaihto, eivät yksin vastaa lapsen tarpeisiin. Lapsi tarvitsee myös läheisyyttä ja vastavuoroisuutta sekä turvallisen kiintymyssuhteen hoitajaansa. Mikäli lapsen tarpeet tulevat tyydytetyiksi, hän kokee perusluottamusta maailmaan ja pääsee näin kehitystehtävässään eteenpäin. Jos perusluottamuksen kokemusta ei synny, seurauksena on epäluottamuksen ja toivottomuuden tunteita. Tämä tarkoittaa, että lapsi ei voi olla varma siitä, että hänen tarpeisiinsa vastataan ja pahaa oloa kuullaan.

Vauvan perusluottamuksen kehitykseen vaikuttaa oleellisesti äidin emotionaalinen läsnäolo, eli miten äiti kohtaa vauvan emotionaalisesti ja onko läsnä hoitotilanteissa. Emotionaalista läsnäoloa on kiireetön yhdessäolo, vauvan tunteiden ymmärtäminen ja myötäeläminen niissä, myönteinen vuorovaikutus ja virikkeet sekä katkeamaton läsnäolo hoitotilanteissa esimerkiksi imetyksen aikana huomion kiinnittyminen täysin vauvan tarpeisiin.

Persoonallisuus

Ihmisen persoonallisuus ja temperamentti kehittyy jo vauva-aikana. Persoonallisuus on moniulotteinen käsite ja siihen voidaan katsoa kuuluvan monia asioita, kuten yksilön minuus, luonne, temperamentti, itsetunto, arvot ja asenteet. Persoonallisuus on temperamenttia laajempi käsite ja tarkoittaa yksilön ainutkertaista psyykkisten, fyysisten ja sosiaalisten ominaisuuksien yhdistelmää. Se ilmenee mm. erilaisina ajatuksina, mielipiteinä, reaktiotapoina ja tekoina. Varhaiset kokemukset lapsuudessa luovat pohjan persoonallisuuden rakentumiselle, joka jatkuu läpi elämän. Vauva-aikana äidin emotionaalinen läsnäolo on erittäin tärkeää vauvan turvallisen kiintymyssuhteen luomiselle sekä persoonallisuuden kehittymiselle.

Kiintymyssuhde

Kiintymyssuhde on ratkaisevassa asemassa vauvan perusluottamuksen kehitykselle varhaisen vuorovaikutuksen lisäksi. Jo ensimmäisen elinvuoden aikana varhainen vuorovaikutus ja turvallinen kiintymysmalli luo merkittävän pohjan sille, minkälaiseksi lapsi kokee itsensä myöhemminkin suhteessa toisiin ihmisiin. Niin ristiriitainen, kuin jäsentymätön kiintymyssuhde vaikuttaa persoonallisuuden kehittymiseen merkittävästi. Näissä kiintymyssuhteissa vauva reagoi itsekin voimakkailla tunnereaktioilla tai ei osaa/uskalla näyttää tunteitaan ollenkaan, pelkää hylätyksi tulemista/kaltoinkohtelua sekä se voi luoda vauvalle jo haitallisia käyttäytymismalleja, joissa lapsena käyttää myöhemmin samaa keinoa, jonka jo vauvana on oppinut. Se vaikuttaa myös negatiivisesti lapsen tunnesäätelyyn ja minäkuvaan. Jo tässä vaiheessa voi lapselle alkaa kehittyä erilaisia persoonallisuushäiriöitä, esimerkiksi tunne-elämältään epävakaa persoonallisuus. Voit lukea tästä lisää ”Elämäni epävakaana”-artikkelissani.

Turvallinen kiintymyssuhde – Vauva kokee ympäristönsä turvalliseksi ja saa osakseen välittämistä ja rakkautta.

Välttelevä kiintymyssuhde – Hoitava aikuinen ei osoita tunteita vauvaa kohtaan, eikä myöskään pysty vastaanottamaan lapsen tunnetiloja. Näin ollen lapsi välttää omien tarpeiden ja tunteiden näyttämistä.

Ristiriitainen kiintymyssuhde – Hoitava aikuinen on välillä hoivaava, mutta käyttäytyy ennakoimattomasti ja arvaamattomasti. Vauva ei pysty luottamaan, että saa jatkuvasti hoivaa ja turvaa.

Jäsentymätön kiintymyssuhde – Aikuinen, jonka tulee olla hoitava ja ottaa vastaan vauvan tunnetiloja, on pelottava, kohtelee kaltoin ja laiminlyö. Lapsella on pelko kaltoinkohtelusta ja hylätyksi tulemisesta.

-Vakautta Vailla-