Epävakaa äiti

Artikkeli sisältää ulkoisen linkin Adlibris yrityksen sivuille, kyseessä ei ole maksettu mainos ja tuotteen olen itse ostanut. Linkki merkitty *-merkillä. No kuinkas sitten epävakaa näkyy vanhemmuudessa? Onko epävakaa äiti huonompi kuin vakaa äiti? Tähän on varmasti monia mielipiteitä, moni ajatuksia ja monia väitteitä, mutta epävakaa ei itsessään tee kenestäkään huonoa äitiä tai ihmistä ylipäätään.

Emotionaalisesti läsnä

Luin erään kirjan, josta mainitsinkin yhdessä aikaisemmassakin epävakaaseen liittyvässä artikkelissa. Tässä kirjassa kerrottiin hemmetin hyvin, kuinka epävakaus voi alkaa jo ensimmäisen ikävuoden aikana. Mikäli vauvan ensimmäisen vuoden aikana vaativa emotionaalinen yhteys ei täyty, vauva oppii turtumaan siihen ja näin ollen se vaikuttaa mielen vakauteen aikuisuudessakin. Ratkaisevin on se vauva-aika, mutta myös nuoruudessa tämä vaikuttaa todella paljon ja yleisempää se varmaan onkin lapsuudessa ja nuoruudessa. Silloin olet emotionaalisesti läsnä vauvalle, kun kohtaat vauvan katseen, tuet vauvan tarpeita ja olet emotionaalisesti täysin läsnä esimerkiksi imetyksen aikana. Yleensä epävakaa persoonallisuushäiriöinen vanhempi on joutunut omassa lapsuudessa kokemaan emotionaalista hylkäämistä ja silloin sitä saattaa käyttää omankin lapsen kohdalla, välttämättä sitä itse tiedostamatta. Tämä sitten aiheuttaa sitä, että vauvan tarpeet eivät täyty ja epävakaudelle on riskinsä.

Kun luin tuota kirjaa itse epävakaana äitinä, oli välillä erittäin raskasta tajuta, että olen saattanut aiheuttaa tämmöistä tunnetta omalle lapselleni. Tämä aihe olikin itselleni vaikein asia ikinä. Olen elänyt koko lapsuuden ja nuoruuden todella epävakaissa olosuhteissa ja omalla kohdallani tämä emotionaalinen läsnäolo ei ole täyttynyt kuin ihan pienenä. Puhuin myös äitini kanssa asiasta ja hän sanoi mummun olleen hänen kohdallaan samanlainen, äitinikään siis ei ollut saanut emotionaalista läsnäoloa juuri koskaan lapsuudessaan.

Trauma

Tämä emotionaalisen yhteyden vajavuus aiheuttaakin yleensä trauman, kuten kirjan nimikin kertoo: * ´´Lapsuuden kehityksellinen trauma´´. Lapsi on joutunut pärjäämään omillaan emotionaalisesti, kokenut hylkäämisen tunteita, minäkuvan epäilemistä, luottamuksen puutetta ja pärjäämään tietynlaisilla käyttäytymismalleilla. Ellei niihin ole pystytty reagoimaan ajoissa, se myös näyttäytyy aikuisuudessa.

Traumat onkin todella vaikea asia ja niitä on yksin melkeinpä mahdoton purkaa niin, ettei ne vaikuttaisi elämiseen. Mikäli olet kokenut trauman tai muun kriisin, suosittelen puhumaan siitä ammattilaisen kanssa. Tähän erikoistuneet ihmiset osaavat auttaa ja tietävät keinot siihen, että sen asian kanssa on helpompi elää. Voit ottaa yhteyttä esimerkiksi oman hyvinvointialueesi terveyskeskukseen, sosiaalityöntekijään, diakoniatyöntekijään taikka yksityiselle psykiatrille. Älä jää yksin asian kanssa!

Tietoisuus helpottaa

Minua itseä ainakin tämä tietoisuus helpottaa, tiedän jatkossa pyrkiä toimimaan toisin ja keskittyä enemmän näihin asioihin äitinä. Helppoahan se ei ole, koska se vaikeuttaa erittäin paljon yhtäkkistä muuttumista, mitä me epävakaat ollaan koettu, miten ollaan jouduttu toimimaan omien käyttäytymismallien mukaan ja minkä tunnemyrskyn keskellä olemme joutuneet elämään. Tietoisuus tästä saattaa myös satuttaa ja se on täysin ymmärrettävää. Ei epävakaa ihminen sitä kuitenkaan tahallaan tee, eikä missään nimessä pahaa tarkoita. Toivon kaikille epävakaille persoonille mielen rauhaa, rakkautta ja voimia jatkoon. Me olemme ihan yhtä hyviä vanhempia kaikesta huolimatta!

Miten hallita tunteita? Lisää aiheesta tästä artikkelista.

-Vakautta vailla-