Lastensuojelun asiakkuus

Laitoselämä, ongelmanuori ja paljon muita ikäviäkin nimityksiä. Lastensuojelun asiakkuus on kuitenkin monelle pelastus. Halusin tästä aiheesta puhua, koska se itseäni koskettaa ja aloitankin keikkatyön tämän asian parissa. Halusin avata tätä asiaa myös sen takia, että tietoisuus tämän hyvistä ja huonoista puolista tulee esille. Artikkelin lopusta löytyy selitykset tietyille termeille, merkkaan termit artikkelissa #-merkillä.

Kirosana vai auttava käsi

Monelle #lastensuojelu on kuin kirosana, sen tehtävä on kuitenkin vain auttaa. Olen törmännyt tähän jonkun verran elämässäni, kun ihmisillä on usein käsitys lastensuojelusta, että he vain vahtivat tai vievät lapset helposti kotoaan pois. Näin se ei kuitenkaan ole. Olen niin itse ollut lastensuojelun asiakkaana, kuin myös lapseni ja ihan minun omasta tahdostani. Yksin lapsen kanssa asuessani asiakkuudesta oli minulle erittäin paljon apua ja tukea. Lastensuojelun kautta on myös saatavilla tukihenkilöitä, perhetyöntekijöitä ja muita tukevia #avopalveluja, jotka eivät tarkoita lapsen sijoitusta perheestä pois.

Omakohtainen kokemus

Olin itse #sijoitettuna 12-vuotiaasta lähtien niin lastenkodeissa, kuin sijaisperheessä. Kuten ”Adhd lapsuudessa”-artikkelissakin kerroin, olin hyvin vaikea lapsi, eikä äitini loppujen lopuksi minun kanssa enää pärjännyt. Meillä ei perheessä ollut paljoa ylimääräistä rahaa ja sen suhteen sijoituksesta olikin paljon apua, kun sain kokeilla ja käydä eri harrastuksissa, joihin kotona ei olisi ollut varaa.

Sain tyttäreni minun ollessa vain 18-vuotias ja silloin olin #jälkihuollossa. Tästä oli erittäin paljon apua, kun sitä kautta sai helposti perhetyöntekijän auttamaan arjessa. Jälkihuoltoon tuolloin kuului myös pakollisten menojen maksu, joten sähkölaskut sain huoletta siirtää sosiaalityöntekijälle. Vauvan tarvikkeisiin sain hyvin apua sossun toimesta myös ja se jos jokin lohdutti paljon rahatilannetta. Olin kuitenkin työtön ja ilman ammattia, joten tulot ei olleet minkäänlaiset. Rahallisesti asiakkuus siis auttoi paljon itsenäistä elämää alkuun. Halusin vielä jälkihuollon jälkeenkin pitää asiakkuuden lastensuojelussa, koska koin siitä olevan tukea itselleni.

Sijoitus traumatisoi

Karu totuus on kuitenkin se, että lasta se sijoitus traumatisoi. Lapsi viedään pois kotoa outoon ja niin erilaiseen paikkaan, jossa kaikki on uutta. Oli se sijoitus sitten lapsen omasta toimesta tai kotioloista johtuvaa, sijoitus aina vaikuttaa lapsen mieleen jollain tavalla. Joillakin ei ole kotona ollut turvallista aikuista tai aikuisia ollenkaan ja lastensuojeluyksikössä niitä onkin yhtäkkiä monta. Yksiköissä on lisäksi paljon muitakin nuoria ja sekin on monelle outo tilanne. Turvallisuuden tunnekin saattaa pelottaa.

Joukossa tyhmyys tiivistyy

Sijoitettuna esimerkiksi lastenkotiin, kuitenkin yleensä nuorilla joukossa tyhmyys tiivistyy. Toisista nuorista saa paljon vertaistukea ja uusia läheisiä ystäviä, mutta myös huonoja puolia on. Usein kuitenkin tällaisissa paikoissa on nuoria, joilla on vaikeuksia asioiden tai käyttäytymisen kanssa ja silloin se saattaa hyvinkin antaa vaikutteita toisille talossa oleville nuorille. Tässä onkin tärkeässä roolissa selkeät rajat sekä tukea tuova ammatillinen yhteisö.

Tukea ja turvaa

Monesti näissä tilanteissa sellainen aikuinen pystyy parhaiten antamaan tukea ja turvaa, joka on itsekin kokenut samaa. Löysinkin ihan loistavan tilaisuuden lähteä hankkeeseen #kokemusasiantuntija tukihenkilöksi nuorille, jotka painivat näiden asioiden kanssa. Haaveenani on ollut pitkään päästä työskentelemään lastensuojeluyksikköön, kuitenkin koulutus on ollut esteenä ja oppisopimuspaikkaakaan ei tunnu hevillä tuonne saavan. Olen kuitenkin onnellinen tästä tilaisuudesta, että vihdoin pääsen antamaan sitä tukea näille nuorille sekä kehittämään lastensuojelua.

-Vakautta vailla-

Oletko itse tai lapsesi ollut lastensuojelun asiakkaana? Mitä apua sait ja koitko hyötyväsi palvelusta? Kerro omasta kokemuksestasi lastensuojelusta alla olevaan kommenttikenttään.