Otsikoissa adhd (aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö)
Minullako Attention deficit hyperactivity disorder?
Täytynee sanoa, että minulla ei siis ole diagnosoitu adhd:ta. Tutkimukset on kesken ja vaikka minulla oireita on, ei välttämättä tarkoita että se olisi edes juuri sitä. Monissa mielenterveyden häiriöissä on samankaltaisia oireita ja täytyy muistaa että tutkimuksissa ainoastaan saadaan lopputulema selville. Kirjoitan ihan puhtaasti omien kokemuksien, oireiden ja tietämyksen perusteella.
No mennäänpäs sitten asian ytimeen. Eli mitä se adhd sitten oikeasti on? Adhd on toimintakykyä haittaava kehityksellinen häiriö, joka yleisimmin aiheuttaakin yliaktiivisuutta, tarkkaavuuden häiriöitä, myös impulsiivisuuteen liittyviä vaikeuksia. Pojilla ehkä ilmennyt enemmän selkeää yliaktiivisuutta, kun tytöillä se näyttäytyy enemmän keskittymisessä ja päänsisäisinä ajatuksen juoksuina. Perinnöllisillä tekijöillä saattaa olla vaikutusta, onkin yleistä että jos vanhemmalla on adhd niin lapsellakin on riski siihen. Oireina puolestaan on vaikeutta säädellä yliaktiivisuutta ja toisinaan taas liian vähäinen aktiivisuus, sosiaaliset tilanteet ovat raskaita ja monesti väsyykin helpommin kun on ollut ihmisten keskellä, impulsiivisuus on yksi iso tekijä, joka tietenkin vaikuttaa omaankin jaksamiseen. Impulsiivisuus saattaa olla kärsimättömyyttä tai toimintaa harkitsemattomasti. Lapsuudessa myös nuo siirtymätilanteet voi olla vaikeita, joista puhuttiinkin lyhesti edellisessä blogissani. Käytännössä kauppaankaan lähteminen ei tosiaan ole ihan tuosta nuin vain lapsen kanssa, jolla on adhd. Näissä tilanteissa monesti auttaa se, kun ilmoittaa ohimennen jo kauan aikasemmin, että oltaisiin kohta lähdössä. Antaa lapsen käsitellä sitä ja rauhassa sisäistää, että kohta tosiaan mennään.
Itselläni oireet näyttäytyy nimenomaan sillä, ettei paikalla oikein osaa olla. Aina on joku mitä pitää räplätä, syödä tai hipelöidä. Oon siis ihan patalaiska, joten yliaktiivisuus ei ehkä sillä tavalla näy, mutta läheiset näkee monia tilanteita arjessa, jotka on toisenlaista yliaktiivisuutta. Myös ajatukset laukkaa ja ei oikein osaa keskittyä yhteen ajatukseen kerralla, senkin takia sitten laukoo suusta vaikka mitä keskeyttäen toisten puheet. Unohtelen asioita ja senkin takia tulee sanottua ihan eri aiheesta asioita, mistä on juuri puhuttu esimerkiksi keskustelun yhteydessä. ´´Koska jos en sitä nyt sano, niin unohdan sen kohta´´; ja näin muuttuukin jo puheenaihe. Miehen kanssa monesti nauretaankin sille, kun puhutaan vaikka kirjan lukemisesta nukkumaan mennessä ja aivan niinku salama kirkkaalta taivaalta minä ilmotankin, kuinka sähkönhinta nousee huomenna. Olen kyllä suorasanainen, mutta ajattelemattomuus ja impulsiivisuus saa minut laukomaan suusta välillä vaikka mitä mielipiteitä ja heittoja. Kyllä saa välillä hävetä.
Minulla on myös vaikea pysyä esimerkiksi samassa työssä kauaa, koulut on jäänyt yleensä kesken ja varsinkin sillon jos on opintoihin liittynyt aineita joita ei ole kiinnostanut opiskella, hyvänä esimerkkinä yto-aineet. Minulla on jo neljä alaa, joita voisin tehdä, mutta yksikään ei tunnu omalta kuitenkaan tai sitä ei jaksaisi vaan kauaa tehdä. Se tuo itselle tosi epäonnistuneen olon ja tuntuu että miksi tämä vaan on niin saatanan vaikeaa itselle. Siis pysyä nyt työssä puolta vuotta kauempaa. Yleisin syy töiden lopettamiselle on ollut uupumus ja toisena syinä on ollut vain mielenkiinnon loppuminen. Oon erittäin kriittinen itsestäni ja haluan olla töissä oikeasti rahanarvoinen pomolle. Siksi myös teenkin töissä kaiken ja ylimääräsetki, hyvä ei kelpaa kun pitää olla erinomainen. Mutta eihän sitä kauaa jaksa. En tiedä liittyykö se suoranaisesti adhd:hen, mutta ainakin sille ominaista on, ettei tosiaan työpaikassa/koulussa viihdy kauaa kerrallaan.
Kouluihin liittyen niin itselläni oli ainakin peruskoulu vaikeaa. En pystynyt keskittymään tunneilla, häiritsin muita oppilaita ja lähdin jopa luokasta kesken kaiken vain pois. Hyvin nopeasti ensimmäisellä luokalla jo minut siirrettiin pienluokkaan ja siellä onnistui vähän paremmin. Vähemmän ärsykkeitä ja keskittymistä herpaannuttavia tekijöitä.
Niinkuin tuossa aijemmin jo mainitsinkin niin tosiaan se, että on oireita niin ei välttämättä kerro adhd:sta kuitenkaan. On monia mielenterveyteen liittyviä häiriöitä tai traumoja, jotka saattaa näyttäytyä vähän samoin kuin adhd. Ne onkin monesti vaikea erottaa toisistaan joissain tapauksissa. Adhd erottaa kuitenkin paremmin siitä, että se luokitellaan pitempiaikaisemmaksi kehityshäiriöksi, joka kehittyy jo lapsena tai syntyessä kuin taas esimerkiksi traumaperäinen stressihäiriö syntyy traumasta. Toki kehityksellinen trauma syntyy jo lapsuudessa ja yleensä jo ensimmäisen vuoden aikana, mutta se taas on eri häiriö, josta voimme puhua toisessa blogissa. Kehityksellisessä traumassa on myös ihan erilaisia oireita kuin adhd, joten niitä ei ole niin vaikea erottaa toisistaan.
Mielen sopukoita on todella vaikea ymmärtää, ne on kuitenkin niin monimutkaisia asioita että emme tiedäkään. Mielessä itselle tuntuva pienikin asia, voi olla oikeasti se joka saa meidät oireilemaan isostikin. Muistathan, että jos olet alakuloinen, tunnet itsesi vain väsyneeksi tai epäilet itselläsi olevan jotain mielen päällä joka vaikuttaa arkeen niin aina voi pyytää apua. Avun hakeminen on joskus vaikeaa ja vastenmielistä, mutta se kannattaa.
♥️ Jokainen meistä on tärkeä, pidä siis itsestäsi huolta. ♥️