ADHD lapsuudessa
Sisältää mainoslinkkejä, mainoslinkit merkitty *-merkillä. Miten adhd näkyy lapsuudessa? Kerron miten se minulla näkyi, miten se vaikutti elämään ja mitä kaikkea olisi voinut välttää jos hoitoon olisi ajoissa päässyt. Minun lapsuudessani adhd oli vielä aika tuntematon, joka nähtiin yleisempänä pojilla, jolloin tyttöjen kohdalla tutkimuksia paljon sivuutettiin. Onneksi nykypäivänä tilanne on eri ja pystytään reagoimaan jo lapsuusaikana tähän ongelmaan, se auttaa paljon kaiken kanssa. Lyhyt elämäkerta nuoruudesta Aloitetaan minun lyhyestä elämäkerrasta, jossa nähdään kokonaisuutta. Äitini mukaan ensimmäinen vuosi oli ihana ja helppo, olin tyytyväinen vauva. Vauvana söin, nukuin ja tein tavarat vaippaan enkä isompia itkenyt. Taaperoiässä kuitenkin ongelmia alkoi ilmenemään käyttäytymisen kanssa, jotka jatkuikin läpi nuoruuden. Olin 4-vuotias, kun isäni menehtyi…
Hoitoon pääsy ja diagnosointi
Mielenterveyspalvelujen hoitoon pääsy ja diagnosointi on pitkä prosessi, etenkin jos puhutaan adhd tutkimuksista, mutta myös muista mt palveluista. Se, kuinka mielenterveys- ja päihdepuoli on niin ruuhkautunut, että vain harvat saa tarvitsemaansa hoitoa tai mitään hoitoa ylipäätänsä; on erittäin huono asia ja sille pitäisi jo tehdä jotain. Niin moni on jopa menehtynyt, kun apua ei vain ole saanut ja yleensä pitää jo jotain tapahtua ennen kuin hoitoa pystytään aloittamaan. Toki näissäkin varmasti pyritään siihen, että niin sanotusti eniten hoitoa tarvitsevat menevät edelle ja vähemmän tarvitsevat pääsee jonon hännille. Ikävä kyllä, mutta aina ei näidenkään arviot hoidon tarpeesta osu yhteen tarpeen kanssa, eikä tunnu aina menneisyydellä olevan merkitystä hoitoon pääsemisessä. Tosiasia kuitenkin…
Myday:tä ja masennusta
Vastapainoksi ihanalle onnellisuutta käsittelevälle blogille tässä nyt vähän tämän päivän fiiliksistä. Sanoin kyseisessä blogissani, että sinä saat olla onnellinen. Sanon myös, että sinä saat olla surullinen. Semmonen päivä tänään ja sellaisesta halusinkin nyt kirjoittaa. Heräsin myöhään päivällä, kun mieheni herätyskello soi ja hän lähti iltavuoroon. Ensimmäisenä mietin, että mitähän sitä sitten tänään tekis. Niinkuin joka päivä. Talossa ois kyllä tekemistä, mutta voimia ei oikein tunnu olevan, vaikka kuitenkin ahistaa olla tekemättä mitään. Ikuinen oravan pyörä. Kuitenkin onnekseni huomasin, että sentään minulla on mtt-käynti tänään. Puhuimme tällä kertaa parisuhteesta, sen ongelmista ja myös vähän jaksamisestakin. Oli vapauttavaa puhua ja vähän itkeäkin. Vastapainoksi me myös nauretaan terapeutin kanssa, mikä on minusta kivaa.…
