Työttömän hyvinvointi

Tämä aihe on itselleni niin ajankohtainen ja melkein nostaa karvat pystyyn, kun ajattelenkin tilannettani työttömänä. Työttömän hyvinvointi on tärkeää, koska omasta mielestäni on vaikea työllistyäkään jos ei itse ole tasapainossa.

Painostus

Itse ainakin tunnen että joku painostaa koko ajan, kun täytyy hakea niin montaa eri työpaikkaa kuukauden aikana ja osallistua koko ajan työnhakuun ja mitä milloinkin. Hyvähän se on, että kannustetaan töitä hakemaan, mutta ainakaan minun kohdalla tämä ei ole enää ollut kannustamista vaan painostusta. Kuvitellaanpa, että joku painostaa sua koko ajan niskan takana tekemään jotain, vaikka kuinka sitä yrität tehdä niin tulosta ei tule. Jatkuvan painostuksen myötä, myös hyvinvointi kärsii. Ainakaan itse en tee mitään mielellään, jos siihen on minut pakotettu ja varsinkin jos olen siihen kaikki voimani jo upottanut.

Kova yritys ilman tulosta

Oma haaveeni on työskennellä nuorten parissa mielenterveys- ja päihdetyön alalla. Tähän olen jo monta kuukautta yrittänyt pyrkiä, ilman tulosta. Hain myös ammattikorkeakouluun syksyllä, johon oli valintakurssi. Tämä ei ollutkaan mikään hyvä ratkaisu tulojen puolesta, koska tällä hetkellä olen joutunut odottamaan työkkärin selvitystä jo puolitoista kuukautta ilman minkäännäköistä tuloa, koska hain tuohon kouluun. Laskut on rästissä, lääkkeitä ei saa haettua niin itselle kuin koirallekaan, myöskään töihin lähteminen ei tässä tilanteessa onnistu millään lailla, vaikka työpaikan saisikin. Tuntuu, että vaikka kuinka yrität, tulosta ei synny ja joku tuolla vielä tökkää rahahanat kiinni, niin että joutuu joka päivä vain selviytymään.

Totesin kuitenkin tämän ammattikorkeakoulun itselleni aivan liian hankalaksi, koska mm. adhd takia minun on erittäin vaikea keskittyä kouluihin, vaikka motivaatio olisikin ollut korkea. Tuet olisi ollut koulun ajalta 270e/kk, joten luovutin tämän suhteen täysin. Tällä hetkellä on siis katkaistu tulot minulta, tyhjän takia. Jos selvityksestä tulee jostain syystä vielä kieltävä päätös, en saa kuukauden ajalta ollenkaan rahaa. Minkä takia, no sen takia kun osallistuin valintakurssille, jotta voisin pyrkiä ammattikorkeaan. Minusta se kuulostaa hullulta, hulluahan se onkin. Ei siis kannata yrittää tai hakea jos haluaa tulojen säilyvän, jäi itselleni kuva tästä.

Tylsistynyt arki

Oon niin tylsistynyt tähän arkeen, että tahtoo välillä mielikin masentua. Haluan töihin, lähtisin töihin heti, mutta omalla alallani tuntuu, että en jaksaisi sitä kauaa. Oppisopimuspaikkaakin on ollut ihan hullun vaikea saada. Motivaatio nuorten mielenterveys- ja päihdetyöhön on niin korkealla ollut jo pitkään, siksi alkaakin vähän jo lannistaa, kun ei ole hakemukset ja puhelut tuota tulosta. Tänään mietinkin sitä, että jos tässä arki on pelkästään sitä, että kaikki pakolliset menotkin on rästissä, tuloja ei ole, viimeisetkin voimat menee siihen, että yrität hakea ja tehdä kaikkesi töiden puolesta ja stressitasot nousee niin korkealle vain odottaessa päätöksiä niin tämä painaa jo hyvinvoinnin päälle. Kun hyvinvointi on vaakalaudalla, miten enää töihin kykenee?

Tuli varmaan toisteltua jo niin paljon samaa asiaa, pahoittelut siitä. Stressi ja paine on siis kova, vaikka arjessa ei olekaan muuta kuin keksiä tekemistä ja hakea töitä. En tiedä miten muilla, mutta minulle se on raskasta. Ehkei se olisi niin raskasta, jos ei tarvisi koko ajan miettiä milloin tulee päätöksiä ja milloin taas tulot alkaa jokseenkin kulkemaan. Ilman rahaa, ei myöskään kuljeta töissä, eikä aloiteta töitä. Ilman pennin hyrrää, ei myöskään hoideta itseä kuntoon, ei pidetä huolta omasta hyvinvoinnista saati osteta edes omia lääkkeitä, jotka edistäisi työkykyä huomattavasti. Kuinka siis kukaan voi tässä tilanteessa olevaa edes painostaa menemään töihin?

-Vakautta vailla-