Elämäntapa,  mielenterveys

Veturointi-toiminta nuorten hyväksi

Kävin vasta valmennuksen Auta lasta ry:n Veturointi-toimintaan, jossa toimitaan lastensuojelun asiakkaille kokemusasiantuntijana tukihenkilön roolissa. Tämä on erittäin tärkeää monelle nuorelle ja itsenäistyville nuorille aikuisille. Nuori voi kokea yksinäisyyttä ja kaipaa tukihenkilöä rinnalle, itsenäistyminen tuntuu ahdistavalta ja kaipaa tukea arkeen tai haluaa vain tietää vaikeiden tilanteiden tullen, että joku samankaltaisen kokenut on vaikeidenkin tilanteiden tullen löytänyt voimavaransa ja löytänyt tiensä elämässä eteenpäin. Mikäli artikkelin termit kuulostaa itselle tuntemattomilta, niin ´´Lastensuojelun asiakkuus´´-artikkelissa on termejä selitettynä tarkemmin.

Veturointi-toiminta

Avataan pienesti mitä Veturointi-toiminta on ja mitä kaikkea se sisältää. Veturointi on Auta lasta ry:n hanke, joka mahdollistaa lastensuojelun asiakkaille vertaistuellisen tukihenkilön (Veturin), jolla on omakohtaista kokemusta lastensuojelun asiakkuudesta. Tukihenkilö voi olla apuna nuorille esimerkiksi arjen toimintojen kanssa jälkihuollossa, tukena palavereissa tai asioilla käymisessä, kannustavana tukena tai rohkaisemassa vaikka harrastuksissa tai elämän muissa pohdinnoissa. Toiminnassa on myös etämahdollisuus discordissa Nuorten turvasatamassa sekä mahdollisuus osallistua ryhmätoimintoihin. Veturointi-toimintaan kuuluu höyrytiimi, joka puolestaan tekee lastensuojelun kehittämis- ja vaikuttamistyötä.

Pikku syöte

Valmennus tukihenkilöksi

Toiminta järjesti oman valmennuksen tuleville Vetureille eli tukihenkilöille. Valmennukseen kuului myös viikonlopun kestävä leiri, joka toteutettiin nyt edeltävänä viikonloppuna. Tästä leiristä halusinkin kertoa enemmän, koska tämä viikonloppu oli itselleni erittäin antoisa, opettavainen ja vertaistuellinen. Reissu tehtiin siis Pikku-Syötteen nuorisokeskukseen, jonne meille oli järjestetty kyyditykset, majoitukset, omat huoneet, ruoat sekä monipuolista toimintaa ja ahkeraa valmennusta. Tämmöinen ratkaisu oli omasta mielestä erittäin hyvä, koska leiri toi rentoutta ja pientä taukoa omille aivoille tästä kodin arjesta. Se oli kuin viikonloppuloma, mutta valmentava sellainen. Näin ollen itselleni meni ainakin paremmin perille asiat, joita valmennuksessa käytiin läpi.

Pikku-syötteen nuorisokeskus

Valmennus leiri

Perjantaina iltapäivällä bussi vei meidät Syötteelle ja pääsimme heti päivälliselle. Herkullisen päivällisen jälkeen pääsimme takkahuoneeseen tutustumaan paremmin toisiimme ja saimmekin mukavan tehtävän nostaa pussukasta neljä korttia, joissa luki erilaisia luonteenpiirteitä. Mikäli luonteenpiirre ei omalla kohdalla täsmännyt, voi sen vaihtaa kaverin kanssa. Lopuksi kerroimme vähän itsestämme ja korteissa olevista piirteistä. Oli myös halutessaan mahdollista askarrella itselleen leiripäiväkirja tulevalta viikonlopulta. Iltapala oli järjestetty jo valmiiksi takkahuoneen jääkaappiin, joten oli mukava rauhoittua sinne ja keskittyä vain yhteisiin touhuihin. Saunat meillä oli varattuna molemmille illoille, joten nekin oli erittäin mukavasti valmiina.

Valmennus maisemissa

Lauantaina heti aamupalan jälkeen meillä olikin edessä koko päivän mittainen valmennus. Kokoushuoneessa meillä oli tilat valmennukselle mahtavilla maisemilla. Kävimme ensin läpi omia arvoja elämässä ja itselle tärkeitä asioita. Sitten aloimme askartelemaan omaa tarinaa, joka lopuksi saatiin jakaa se muiden kanssa. Askartelun ohessa kuuntelimme omia voimabiisejä, jotka olimme aijemmin lisännyt soittolistaan. Aijemmin oman tarinan kertominen tai edes traumaattisista asioista puhuminen ei ole liikuttanut niin paljon kuin tuossa tilanteessa. Itselleni tämä oli ensimmäinen vertaistuellinen ryhmäkeskustelu, jossa olimme hyvinkin avoimia ja läheisiä jo, vaikkei oltukaan kauaa toisia tunnettu. Liikuttavinta siinä oli varmaan se, että samaistui helposti toisten tarinoihin ja tunteisiin ja tiesi, että jokainen ymmärtää ja tukee toisiaan tarinasta riippumatta. Jokainen meistä kirjoitti myös lapulle voimavaroja, joita kuuli toisen tarinasta. Oli ihana saada omasta tarinasta ja itsestä lohduttavia ja kauniita sanoja.

Oma tarina

Piilosta ja peiliä

Kävimme välillä pienillä happihyppelyillä ja ohjatuilla ulkoiluilla päivän aikana. Hauskaa tässä oli, että näin aikuisenakin pääsi pelaamaan niitä, mitä on joskus lapsena leikitty ulkona. Ensimmäisellä happihyppelyllä meillä oli ihan perus piilosta. Yksi oli etsijä ja loput juoksi nuorisokeskuksen piha-alueella piiloon. Juoksin ison parkkipaikan päätyyn hankeen, jossa olikin polviin asti lunta ja hyppäsin kiven taakse piiloon. Arvasin, että lumeen iskeytyneiden jalanjälkien takia paljastuisin ja niin kävi.

Toisella happihyppelyllä teimme joulukalenterin kuvaa varten kynttilöistä sydämen lumeen ja samalla pääsimme ihastelemaan maisemia.

Kynttiläsydän

Pelasimme myös peiliä, jota silloin lapsena paljon pelattiin. Yksi oli seinän vierellä peilinä ja loput kauempaa yrittivät päästä ”peilin” luo. Ideana kuitenkin on se, että kun ”peili” katsoo, pitää olla täysin liikkumatta, muuten pääsee lähtöruutuun ja aloittaa etenemisen alusta. Se, joka pääsee ensimmäisenä ”peilin” luo, voittaa. Tää oli kyllä myös niin hauska ohjelma tälle ulkoilulle. Pikku pakkanen ja pientä hauskaa liikuntaa, ilman hullua urheilemista.

Pikku-syötteen maisemia
Iso syötteen rinteet

Illalla vielä meille oli varattu kota vähän matkan päästä ja siellä meillä olikin makkaran paistoa ja iltapalaa mukavissa tunnelmissa. Itselleni tämä koko päivän valmennus oli sen verran raskas, että jäin tästä reissusta pois. Aamusta iltapäivään kestävä jatkuva sosiaalisuus sai minut niin väsyneeksi, että huoneeseen mennessä makasin tyytyväisenä hiljaisuudessa katsoen kattoa ja vähän sisäistäen kaikkea läpi käytyä.

Pikku syötteen kota

Sunnuntai koitti ja aloitimmekin jo heti aamulla työskentelyn aamupalan jälkeen. Kävimme läpi tarkemmin tukihenkilön ja kokemusasiantuntijan tehtäviä, lastensuojelun asioita ja kaikkea siihen liittyvää. Saimme syödä mahan täyteen lounasta ennen kotimatkaa ja toki piti respasta ostaa vielä pieni matkamuisto mukaan. Sama kohtelias bussikuski ajoi oven eteen ja kävi sisältä huikkaamassa meidät kyytiin.

Pääsimme vapaasti keskustelemaan omista ajatuksista ja se oli oikein mukavaa tässä viikonlopun aikana. Koko viikonlopusta ja valmennuksesta jäi itselleni etuoikeutettu, kiitollinen, kuultu ja arvostettu olo. Kaikki oli kaikin puolin hyvin toteutettu sekä pieni valmennusloma teki itsellekin terää tässä stressaavassa arjessa. Tästä seuraava suunta onkin sitten työhommiin tukihenkilönä lastensuojelun asiakkaille ja tärkeä kehittämis- ja vaikuttamistyö lastensuojelun osalta.

Vakautta Vailla

Mitä ajatuksia valmennusleiri toi sinulle? Pitäisikö kaikissa työpaikoissa olla jonkinlainen valmennusleiri tai virkistysleiri? Lähtisitkö itse tämmöiseen toimintaan mukaan tai oletko kenties ollut/olet alalla tai vastaavissa tehtävissä? Vastauksen voit lähettää kommenttikentässä.

Uusimpia artikkeleita

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.